Marja Mattlar on laulaja-lauluntekijä Hartolan Vuorenkylästä. Marjalla on oma, selkeästi erottuva tyyli sekä lauluntekijänä että esiintyjänä. Lauluissa on keskieurooppalaisten balladien tunnelmaa ja sanoitukset ovat olennaisen tärkeitä.
Ensilevyn tekoon Marja ryhtyi ranskalaisen Gabriel Yacoubin tarjouduttua yhteistyöhön vuonna 1992. Laulujen sovitukset, äänitys ja tuotanto tehtiin Pariisissa ja Pariisi–Vuorenkylä ilmestyi vuonna 1993. Levy sai suorastaan ylistävät arviot niin jazz-, rock- kuin kansanmusiikkikriitikoiltakin. Rytmi-lehti valitsi sen kuukauden levyksi, Rumba-lehti arvioi sen "viittä vaille nuhteettomaksi mestariteokseksi" ja WUM-lehti "parhaaksi 90-luvulla Suomessa julkaistuksi levyksi".
Ranskalainen Buda Musique -levy-yhtiö kiinnostui Marjan musiikista ja julkaisi Pariisi–Vuorenkylä-levyn Ranskassa sekä 20 muussa maassa, mm. Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Australiassa ja Japanissa.
Vuonna 1996 Marja julkaisi toisen CD-albuminsa Lumi, jonka sovituksista ja tuotannosta vastaa Pekka Pohjola. Taustalla musisoi jousikvartetilla vahvistettu Pekka Pohjolan yhtye. Buda Musique julkaisi myös Lumi-levyn 20 maassa.
Englantilainen Folk Roots -lehti kirjoitti Lumi-levystä: "Tämä levy kuulostaa suorastaan ylellisen tyylikkäältä. Albumi on äärimmäisen hyvin tuotettu ja tämä koskee sekä kamariorkesterisovituksia että Mattlarin seesteistä ääntä – tai läsnä on oikeastaan kaksi ääntä: hivelevä matala rekisteri ja leijuva korkea." Eräs Rumba-lehden toimittaja nimesi levyn laulun Neljän tuulen talo vuoden 1996 parhaaksi kotimaiseksi sävelmäksi.
Yhteistyö Gabriel Yacoubin kanssa vei Marjan Belgiaan kiertueille, joita on ollut kaikkiaan viisi. Vuonna 1998 Marja julkaisi numeroituna erikoispainoksena live-CD:n, joka sisältää vuosien 1996 ja 1997 Belgian konserteissa taltioituja lauluja. Belgiassa-levy on äänityksiä, kansigrafiikkaa ja sanojen hollanninkielisiä käännöksiä myöten Belgiassa toteutettu.
Vuonna 2000 ilmestyi Vesi-CD, jolla yhteistyökumppaneina olivat Gabriel Yacoub sekä Ruotsissa asuva äänittäjä-sovittaja-muusikko Jaakko Viitala. Äänitykset tehtiin Ruotsissa, Ranskassa ja Suomessa, ja muusikot olivat kaikista kolmesta maasta. Levy sai täydet pisteet Rytmi-lehden kriitikolta ja mm. seuraavia arvioita muilta lehdiltä: "Laadukasta suomalaista maailmanmusiikkia pikantilla eurohöysteellä ryyditettynä" (musa.fi), "Tärkeintä on Mattlarin laulu ja hänen tekstinsä" (Rumba), "Laulelman parhaimmistoa" (Kaleva), "Tekstit toimisivat vaikka ilman musiikkiakin" (Keskisuomalainen), "Aitoudessaan pettämättömät kappaleet syvenevät kuuntelukertojen myötä" (Itä-Häme), "Mattlar kulkee omaa tietään musiikin valtavirran ulkopuolella suurten levy-yhtiöiden tavoittamattomissa" (Etelä-Suomen Sanomat).
Samoihin aikoihin julkaistiin jyväskyläläisen raskasta rockia soittaneen Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen Itku pitkästä ilosta -albumi, joka päättyy Marjan Lintu-kappaleeseen. Levystä tuli listamenestys ja Lintu tunkeutui rockväen tietoisuuteen. "Loistava valinta" (Rytmi), "Ylitse muiden" (Jyväskylän ylioppilaslehti), "...nostaa palan kurkkuun" (Soundi), "Liikuttavan kaunis, voisi sanoa jopa terapeuttinen kappale, jossa kenties kauneimmat lukemani kuolemasta kertovat lyriikat" (Etelä-Suomen Sanomat), "Komea laulu täältä lähtemisestä ja sen vaikeudesta" (Karjalainen) kommentoivat lehdet Lintu-laulun heavy-versiota.
Yhteistyö sai jatkoa vuotta myöhemmin, kun Niskalaukauksen Kuilun partaalla -äänitteellä ilmestyi Marjan Kehtolaulu. Vuoden 2002 menestysalbumilleen Rajaportti yhtye levytti Marjan ennen julkaisemattoman kappaleen Elinkautinen pelkän jousikvartetin säestyksellä. Trio Niskalaukauksen viimeiseksi levyksi jääneellä, vuonna 2004 ilmestyneellä Tilinteon hetki -tuplakokoelmalla yhdeksi yhtyeen ohjelmiston suosituimmista kappaleista noussut Lintu kuullaan sekä studio- että konserttiversiona. Trio Niskalaukauksen lopetettua toimintansa Timo Rautiainen on edelleen esittänyt Lintua milloin sinfoniaorkesterin säestämänä, milloin yksin akustisen kitaran kanssa.
Marjan levyt ovat olleet Pariisi–Vuorenkylästä asti K-Tel/Edelin jakelussa. Yhteistyötä syvensi vuonna 2002 julkaistu kokoelmalevy Lintu – Vuodet 1991–2001, joka sisältää poimintoja jokaiselta Marjan albumilta sekä singlelevyjen nimikappaleet, yhteensä 17 laulua. "Tämä on oikeaa Taidetta sanan parhaassa merkityksessä; herkkää, koskettavaa ja ajatuksia herättävää." (Rumba)
Vuonna 2003 ilmestyi Marjan neljäs studioalbumi Tuli, jonka sovittaja-tuottajana toimii Yari. Julkisuuteen Se-yhtyeensä myötä 1980-luvulla tullut, sittemmin elokuva- ja teatterimusiikkiin keskittynyt Yari dramatisoi Marjan lauluja jousikvartetin, koskettimien ja kielisoitinten avulla. Levyn päättää Trio Niskalaukauksen kanssa esitetty kappale Koiranelämää. "Levy, jonka hienous kaikkine nyansseineen avautuu vasta useammalla kuuntelukerralla." (Rumba), "Levyllä on useita lauluja, joissa on verrattain yksinkertaisilla keinoilla saatu aikaan hienoa dramaattisuutta." (Keskisuomalainen), "Mattlarin levyjen instrumenttivalintoja ei voi kuin ihailla." (Etelä-Suomen Sanomat), "Erikseen täytyy kiittää Mattlarin ääntä, joka todellakin soi. Sekä ylä- että alarekisterissä on musiikkia." (Jyväskylän ylioppilaslehti).
Vuoden 2007 helmikuussa julkaistiin Marjan viides studioalbumi Polku. Yhteistyökumppaneina olivat tällä kertaa Ilmari Issakainen ja Tyko Saarikko maanläheistä ja ajatonta musiikkiaan saksalaisen levy-yhtiön kautta julkaisevasta Tenhi-yhtyeestä. He sovittivat, äänittivät ja tuottivat Marjan laulut Polku-albumille, ja Saarikko myös suunnitteli levyn kannet. Polkua äänitettiin vanhassa kansakoulussa Pirkanmaalla, lampolan vintillä Itä-Hämeessä, sekä Helsingissä lauttasaarelaisessa olohuoneessa ja työhuoneella Vallilassa. Sovituksissa lähdettiin liikkeelle siitä perusasetelmasta, jossa laulut syntyvätkin, eli Marjan laulusta ja akustisen kitaran soitosta. "Tämä on hämmästyttävä kokonaisuus. Ei heikkoa biisiä. Sanoitukset silkkaa runoutta. Taustabändi ilmiömäinen. Laulusuoritukset ylimaallisia." (Rytmi), "Upea albumi huipentuu siellä missä pitääkin, eli viimeisen raidan Mikä jää aikana. Hitaasti keinuvaan ja koko albumin nyanssien kirjon kertaavaan lauluun on sävelletty pohjattoman kaunis melodia, jota pianon ja viulun kelpaa hyräillä." (Soundi), "...varauksetta sanoen mestariteos." (Jyväskylän ylioppilaslehti).
Tasan vuoden kuluttua Polku-albumin julkaisusta, helmikuussa 2008, ilmestyi Marjan ja hänen pitkäaikaisen duokumppaninsa, kanteleensoittaja Eveliina Kontion kesäinen tupakonsertti Vuorenkylässä-nimisenä tallenteena. CD tehtiin paitsi dokumentiksi laulu–kitara–kantele-kokoonpanon esityksestä myös vastaamaan niiden kuulijoiden toiveisiin, jotka ovat ilmoittaneet mieltyneensä erityisesti Marjan konserttien riisuttuun sointiin. Belgiassa-konserttitallenteella oli lauluja pääasiassa Pariisi–Vuorenkylältä ja Lumelta, kun taas Vuorenkylässä-levylle tallennettiin lähinnä Veden ja Tulen lauluja. Äänityksestä Vuorenkylän Harjun talon tuvassa huolehtivat Ilmari Issakainen ja Tyko Saarikko. Issakainen vastasi myös Vuorenkylässä-levyn editoinnista ja masteroinnista, Saarikko puolestaan kansitaiteesta.
"Mattlarin laulun sekä kitaran ja Kontion kanteleen yhteistyö on korvia hivelevän aistillista. Musiikki värähtelee kirkkaana niin kuulijan sielussa kuin kaiuttimienkin kalvolla. – – Mattlarilla on taito luoda kuulijalle tila, jossa hän voi pysähtyä omien ajatusten ja mielenmaiseman ääreen." (Keskisuomalainen), "Vuorenkylässä-levy riisuu livetoteutuksineen Mattlarin kappaleet entistä paljaammiksi ja nostaa esiin lauluntekijän oman vahvan äänen, jonka tummasävyinen syvyys hallitsee taustalle jääviä kielisoittimia hellästi ja päättäväisesti. Omasta mielestäni Mattlarin kappaleet ovat parhaimmillaan juuri tässä muodossa. Ne ovat täydellisiä ilman suuria koristeluja tai monipuolisia soitinkavalkadeja. Niissä on sellaista sisäänrakennettua kauneutta ja viisautta, jollaista vain harvat lauluntekijät todella onnistuvat musiikkiinsa upottamaan." (Desibeli.net), "Tunnelma on todella tiivis – voi melkein kuulla yleisön pidättelevän hengitystään kappaleiden aikana." (Ilkka).
